Oskari Mäkilä ja sahan kukoistus
Heinijoen ja Mynämäen rajalle syntyi merkittävä saha viime vuosisadan alussa. Se syntyi ikivanhaan Heinijoen kylän sahan paikkaan, sillä Heinijoen talolliset olivat rakentaneet Merijoen puroon sahan jo 1746, ja Heinijoella sahattuja lautoja vietiin jo 1750-luvulla muun muassa Naantalin kirkon rakentamiseen.
Oskari Mäkilä lähti nuorena miehenä Amerikkaan kaivostöihin rahaa ansaitsemaan. Mäkilä keräsi rahaa uskomattomalla nuukuudella ja sitkeydellä, sillä Amerikassa oli vuoden 1907 tienoilla ainakin miehen kirjeiden mukaan ankarat ajat. Amerikasta palattuaan Oskari asettui Yläneen Heinijoen metsäalueen keskelle ja perusti sinne uuden sahan ja myllyn 1908. Hän laajensi sahaa vuosi vuodelta ja hankki sinne ajanmukaiset laitteet – muun muassa höyläkoneen. joka oli siihen aikaan vielä harvinaisuus.
Säästäväinen Mäkilä onnistui luotsaamaan sahansa vaikeiden ja levottomien maailmansodan vuosienkin läpi. Vuonna 1918 sahalla oli töissä kuusi aikuista ja kaksi alle 15-vuotiasta alaikäistä. Tuotanto oli 10 standarttia lankkuja ja 90 standarttia lautaa.
Oskarin hallussa saha alkoi kukoistaa. Niinpä jo 1924 Mäkilään hankittiin ensimmäinen kuorma-auto, jolla kuljetettiin paitsi puutavaraa myös ihmisiä. 1930-luvun lama kuritti myös Mäkilän sahaa, joka vähensi tuntuvasti työvoimaansa 1931. Lamasta selvittiin, ja Oskari Mäkilän viimeisiä suuria investointeja oli hankkia vehnäsihtimylly 1930-luvulla. (Uusi laitos oli hieman kesken Oskarin kuollessa 1936.) Sota-aikana Mäkilän myllyllä oli kuitenkin melkoinen valttikortti kädessään, koska mylly kykeni valmistamaan hienoja ”pullajauhoja”. Kyseinen valssimylly oli peräti kuuden pitäjän keskeisin mylly, joka jauhoi kaiken valtion viljavaraston viljan, jonka paikalliset asiamiesliikkeet paikkakunnalta ostivat.
Heinijoen Mäkilän sahasta kehittyi vuosikymmenten saatossa kokonaan oma maailmansa. Sen syrjäinen sijainti Lounais-Suomen suurimmissa korvissa Heinijoen kylän ja Mynämäen Laajoen välillä teki siitä tavallaan ”ei mihinkään pitäjään kuuluvan”. Oskari Mäkilä rakennuttikin pitkälti omin voimin sahalta Laajoelle johtavan tienkin.
